Урок пять

Täytyyhän sitä yksi postaus laittaa suomeksikin:) Kävin tänään museossa, Kunstkamerassa. Se on Venäjän ensimmäinen varsinainen museo, kokoelma koostuu Pietari I matkamuistoista ja tutkimuskäyttöön tarkoitetuista erikoisuuksista. Avajaiset floppasivat aikoinaan, mutta tsaari houkutteli väkeä hyvin Venäläisin keinoin: tarjoamalla vodkaa! Ryyppy ei tosin tänäkään päivänä ole pahitteeksi kierrellessä... Vai miltä kuulostaa purkitetut vauvat, epämuodostetut tai syntymättömät? Parempaa seksuaalivalistusta en voisi keksiä, kuin viedä nuoret Kunstkameraan!

Olen tehnyt mielenkiintoisen havainnon. Huomasin joskus aikoinaan kymmenen vuotta sitten saman asian, kun ensimmäisiä kertoja kävin Pietarissa. Vanhempi ikäpolvi suhtautuu hyvin tuttavallisesti Suomeen ja suomalaisiin, mainitsee usein sanat "naapuri" ja "sukulainen" kuvatessaan suhteitaan. Sama ikäpolvi on myös erittäin otettu jos ulkomaalaisena puhuu edes välttävästi venäjää. Ei siis ihme että odottaessa opettajaa yliopistolla eilen lauantaina, päädyin istumaan teemukillisen keksin kera vastaanotto-mummelin kanssa:) Nuoremmat taas suhtautuu samalla tavalla huonoon venäjään kuin Suomessa monet huonoon suomeen...

Pitäis varmaan kuvia laittaa tännekin että sais blogista vähän kivemman näköisen... Ajattelin kehittää kuvasarjan metro-asemista, monta hyvin kaunista asemaa. Tuntuu vaan vähän riskaabelilta seistä ruuhkassa fotaamassa, sillä mikä olisi varmempi keino paljastaa olevansa ulkomaalinen (lue tulla ryöstetyksi) kuin seistä kamera kädessä tasapohjaisissa kengissä? Tästä puheen ollen tein tänään emä-mokan: se hieno kuva minusta ja katedraalista ei ole minun ottamani, eikä edes kenenkään tutun ottama... Kaksi nuorta miestä pyysi minua fotaamaan heidät, ja vastapalveluna toinen heistä fotasi myös minut -eli annoin kamerani pois toiselle heistä! Täytyy jatkossa skarpata. On vaan kauhian masentavaa ajatella toisista ihmisistä kokoajan pahaa, ei kuulu mun persoonaan. Nämäkin oli tosi mukavia nuoria miehiä, turistimatkalla Uraalista. Olis pitänyt pyytää bisselle. Ei ei, en pyydä vieraita miehiä bisselle!

Menen tiistaina töitten jälkeen kylään yhden paikallisen naisen luokse, tavattiin ensimmäisen kerran lauantaina siellä konsertissa. Sveta työskentelee journalistina, ja tutustuttiin facebookissa, missäs muuallakaan:)

Vähän harmittaa se, etten vielä ole tutustunut kovin moneen ihmiseen... Helpottaisi jos olisi esim. vaihdossa, sillä opiskelijoillahan on ainakin jossain määrin samanlaiset huvittelut kuin itsellä, ja samassa elämäntilanteessa. Ja mikä on parempi keino tutustua uusiin ihmisiin kuin bilettäminen? Kun olen tottunut siihen, että aina (suurimaaksi osaksi) on joku ketä voi pyytää seuraksi johonkin ja keksiä jotain kivaa, tuntuu kummalliselta kun yhtäkkiä ei olekaan, ja joudun menemään yksin kaupungille tai museoon. En tietenkään jätä mitään tekemättä seuranpuutteen vuoksi, ja mikä voisi olla kasvattavampaa kuin oppia olemaan yksin! Toivottavasti tutustun mahdollisimman moneen venäläiseen nuoreen. Mainittakoon vielä etten ole vielä kertaakaan ollut bilettämässä Pietarissa. Toisin sanoen olen viettänyt erittäin turvallista elämää suuressa kaupungissa.

Asuntoasia ressaa vielä. Ja ressaa vielä enemmän mitä lähemmäs päivät valuu ens sunnuntaita kohti, jolloin katto pään päällä pitäisi olla jo... No, asioitten on tapana järjestyä. Kuulemisiin!